lauantai 20. huhtikuuta 2019

Kaarinan yksäri

Sitten palataan ajassa taaksepäin torstaihin ja Kaarinan treeneihin. Varasin netissä vapautuneen Jaakon yksärin ja läksin sinne torstai-illan ratoksi tyttöjen kanssa. Rata näytti varsin vaikealta etukäteen, ja mietin että ekan puomin jälkeen seuraavat 5 estettä tulee Dedin kanssa tuottamaan hankaluuksia. Roosan kanssa aloitettiin, ja tehtiin koko rata viimeistä A:ta lukuunottamatta, kun minä hätäilin. Dedin kanssa sitten hankalin kohta oli juuri tuo etukäteen ajattelemani, jossa ei vastakäännöksellä ollut mitään tekoa vaan piti tehdä oikein kunnon poikittainen puolivalssi. Reissu oli taas joka sentin arvoinen ja olin niin onnellinen kun saatiin Jaakolta positiivista palautetta. Toinen asia josta olin ehdottoman onnellinen oli se, että tuntuu taas että alan päästä Dedin kanssa sinuiksi agiradalla. Se on niin tuhottoman nopea ja voimakas liikkeissään, että minulle ei jää yhtään sekunnin kymmenystä aikaa miettiä mitään. Ja miten taivaallista agi sen kanssa onkaan, juuri tästä syystä.


Ensi viikonloppuna saan sitten pitkästä, pitkästä aikaa kisata agissa! Sekä Dedi että Taavi on ilmoitettu aiemmasta suunnitelmasta poiketen yksilöihin, eli minulla on piirinmestaruuskisoissa koira pikkumakseissa ja makseissa. Ihan huippua, ja lähden tekemään parhaani molempien kanssa.

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Onnen hetkiä

Joskus sitä tuntuu että suoritus koiran kanssa on tosi hyvä, mutta tulos ei. Joskus taas tulos on hyvä, mutta fiilis koiran kanssa kehässä ei ole. Tänään natsasi kaikki, Turren, Mustin ja Dedin kanssa. Kaikkien kanssa oli niin hyvä olla kehässä, ja yhteistyö vaan toimi. Kisaa ei tarvi analysoida yhtään tämän enempää, olen vaan niin onnellinen näistä meidän koiruuksista ja miten ihanaa niiden kanssa oli tänään kisata. Kiitos ihan jokaiselle koiruudelle, mukaan lukien Roosa-sparraaja ja Ressu-häiriökoira! Ja kiitos treenikavereille; ilman teitä mikään ei onnistuisi. Erityisesti Marialle, kiitos kaikesta.

Turre siis tänään rally MES 100 p ja sijoitus 1/23. Musti rally MES 98 p ja sijoitus 2/23. Dedi rally ALO 100 p, RTK1 ja sijoitus 1/20. Ratakuvat, ihanat palkintokuvat ja video alla. Täytyy sanoa että olen kerrassaan tyytyväinen myös videolta nähtyihin suorituksiin; on sellainen olo että nyt kulki.






Saman tien päätin, että Dedi jää nyt rallysta tauolle. En yritä sen kanssa seuran joukkueeseen Kuopioon, vaan keskitytään agiin ja tokoon kesäkuun ajan. SM-kisoihin pääsy vaatisi vielä hyvän AVO-tuloksen ja kaikkea ei vaan ehdi, vaikka kuinka huvittaisi. Lisäksi on muistettava, että Dedi ei ole enää ihan juniori. Maanantaihin mennessä päätän ilmoitanko islikset seuran seuraaviin rallykisoihin, vai annetaanko nyt olla ja katsotaan päästäänkö näillä pisteillä SM-kisoihin vai ei. Oli miten oli, nyt olen hurjan tyytyväinen ja tuntuu että jotain olemme osanneet tehdä oikein.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Taavin treenit

Taavin kanssa oli kolmannet aksatreenit tiistaina SDP:llä, Päivin valkussa. Nyt kulki jo oikein kivasti ja tehtiin koko rata yhdellä rimavitosella. Siinä kohtaa itse hosuin liikaa, sillä Taavi pitää rimat hyvin. Nyt jos kaikki menee kuin elokuvissa, pääsen Taavin kanssa piirinmestiksiin PIRKUn joukkueeseen ja Dedin kanssa yksilöihin. Mutta pari muuttujaa on Taavin joukkueen osalta vielä auki ennen kuin voin lopullisesti hurrata.


Torstaina menen tyttöjen kanssa Kaarinaan, ja siinä onkin sitten tämän viikon agilityt. Olen pitänyt tiukasti kiinni päätöksestä, että treenaamme kerran viikossa, ja se tuntuu olevan hyvä näin. Rallya on kerrattu kaikkien kanssa kotona, ja tuntuu ihan hyvältä ennen perjantain kisoja. Tänään käyn vielä hallilla kaikkien neljän kanssa tekemässä vähän rataa.

Tokon osalta täytyy miettiä uskallanko sittenkään pitää taukoa ihan koko kesää. Sain nimittäin vainua tulevista sääntömuutoksista, ja ne eivät kyllä helpota meidän EVL-tekemistä. Olisi parempi yrittää ykkösiä nykyisillä säännöillä. Lisäksi katselin Dedille tokokoetta kesäkuun loppuun, ulkokoe, joka sopisi kalenteriini. Siihen mennessä fiksaa paljon, jos vaan jaksaa treenata. Avainasia tässä onkin se, että miten paljon huvittaa nyt tokoilla, mutta asia täytyy päättää pääsiäisen aikana. Katson miltä silloin tuntuu!

lauantai 13. huhtikuuta 2019

Tokokoe EVL ja VOI

Tänään kävin Turren ja Dedin kanssa Mari Väänäsen arvosteltavana tokokokeessa Niihamassa. Päästiin tavoitteeseen eli Turrella meni paremmin kuin viimeksi ja Dedin kanssa päästiin kehään saakka 😄 Turre aloitti, tässä miten meni.

  • Paikkaistuminen. Turre jäi paljon paremmassa mielentilassa istumaan kuin viimeksi. 10.
  • Paikkamakuu ja luoksetulo. Normaalin hidas maahanmeno, hyvällä laukalla luoksari ja perusasento vähän vino. 9.
  • Kiertohässäkkä. Turre lähti kiertämään merkin ja jumitti sinne merkin luo taas kuten viimeksi kokeessa. Annoin tuplakäskyn jotta sain koiran lähemmäs ja maahan ja sitten ei lähtenyt noutamaan. Tämä liike harmittaa, koska se on toiminut treeneissä tosi hyvin. Varmasti yksi ongelma on liikkurointi, eli koira joutuu aika kauan odottamaan sivulla ennen kiertoa. 0.
  • Tunnari. Turre hääräsi jotain kapuloilla. Minun makuuni nätti palautus, nämä ovat parantuneet kovasti. 8,5.
  • Kaukot. Näistä tiesin etukäteen, että jos eka asento on istuminen, niin eipä nouse. Se on jostakin syystä jumittanut viime aikoina ihan täysin. Joten alkuun tuplakäsky ja sitten jotain muuta häröilyä vielä. 0.
  • Seuraaminen. Oli pitkä seuruukaavio, mutta Turre jaksoi hyvin. Korjattavaa siellä täällä. Meille kuitenkin loistava arvosana 8,5.
  • Ohjattu. Tämä on toinen liike joka harmittaa. Turre meni merkille, ja sitten oli ihan kuutamolla että missä se kapula on. Kävin näyttämässä ja Turre teki hyvän palautuksen. 0.
  • Ruutu. Korjauskäsky ympyrään ja sinne meno laiska. Ruutuun meni hyvin ja sivulle tulo oikein hyvä. 7.
  • Luoksarin stopit. No nyt, nyt tehtiin nämä niinkun me osataan! Hyvät stopit, seisominen hieman valui mutta olen tyytyväinen. 9.
  • Z. Hyvät, suorat asennot, tuomari huomautti että käännökset voisivat olla tiukempia. Silti 10.
  • Lopputulos 183 p ja sijoitus 5/5.

Sitten käytiin Dedin kanssa ulkoilemassa ja vein Turren autoon. Dedi tuntui tosi hyvältä kuten aina, se on aina innokas tekemään ihan mitä vaan. Tässä meidän koe.

  • Paikkis. Erinomainen kaikin puolin. 10.
  • Ruutu. Samoin erinomainen kaikin puolin. 10.
  • Kaukot. Hyvä istumaan nousu, sitten hyvä seisomaan nousu, mutta sitten jotenkin pakka hajosi ja neiti valahti maahan ja sinne jäi. 0. 
  • Seuraaminen. Oikein kivaa seuraamista. Hitaassa ja juoksussa väljyyttä. 9.
  • Luoksarin stoppi. Valui. 7,5.
  • L. Asennot maa istu. Oikein hieno! 10.
  • Ohjattu. Voi kääk, neiti jäi kiinni kapuloihin ja seuraaminen oli kamalaa. Ihme ettei vaikuttanut pisteisiin enempää. Nouto kokonaisuudessaan hieno. 9.
  • Tunnari. Maistoi oikeata ja sitten vielä nuuski muita ennen oikean nappaamista. Hyvä palautus. 6.
  • Metalli. Tämä harmittaa sitten taas Dedin kanssa. Kapula lensi pystyyn etuvasemmalle, mutta neiti on kyllä helposti selvittänyt vastaavia treeneissä. Nyt vaan ei hypännyt paluuhyppyä. Hassua, meidän bravuuriliike. 0.
  • Lopputulos 216 p, VOI3 ja sijoitus 5/5.

Meidän toko on tällaista puuhastelua, enkä jaksa hinkata liikkeitä niin että ne ovat superhyviä. Sen löytää sitten edestään kokeessa, ja siihen olen tyytyväinen. Mustin kanssa tuli hinkattua ja tulos oli sitten oikein hyvä. Muuten olen luottanut enemmän tuuriin... sama tulee olemaan edessä syksyllä, koska en vaan ehdi treenata kaikkien koirien kanssa kaikkea. Ja ihme kyllä, itselle ei tunnu yhtään raskaalta olla samassa tokokokeessa kahden koiran kanssa; tämä oli eka kerta. Nyt siivoan ja tyhjennän meidän tokokassin kumirouheesta ja mietin jokaiselle koiralle treenikohteet kesäksi, eli kevyttä kotitokoa tehdään jos huvittaa mutta ensin huilitaan ja kerrataan rallya ensi viikonlopun rallykisaa varten. Sitten aloitetaan kotitoko jos siltä tuntuu. Ja jos ei tunnu, niin tehdään kaikkea muuta mukavaa. Parasta on kuitenkin, että haukkuset ovat terveitä.

perjantai 12. huhtikuuta 2019

Aksaa Roosan, Dedin ja Taavin kanssa

Kyllä elämä on ihanaa. Varsinkin kun saa samana iltana aksata kolmen eri koiran kanssa! Minulla oli Tanjalle puolikas yksäri, jonka puolitin tyttöjen kanssa ja sen jälkeen oli tunnin päästä ohjattavana lainakoirani Taavi Päivin valkussa. Taavi on siis tämä minun ohjattavani, todella ihana bc uros Chanzonet David Beckham. Suurkiitos omistajalle luottamuksesta ja yhteistyöstä! Ja myös Päiville!

Toinen syy miksi elämä on ihanaa on se, että nyt tuntuu lonkkaongelmani olevan menneen talven lumia. Sitä on korjattu sekä kraniossa että osteopaatilla, ja pystyn elämään täysin ilman kipuja. Ja juoksemaan spurtteja ilman minkäänlaisia vaivoja! Kipujen miettiminen on niin kuormittavaa ihmismielelle, että kyllä tämä on valtava helpotus.

Sitten treeneihin. Roosaselle okserit olivat vaikea paikka, osaa se jännitti kovasti ja osan meni ihan kuin tyhjää vaan. Olisi mielenkiintoista nähdä koiran näkövinkkelistä minkälaisina se näkee ne okserit, jotka ovat vaikeita. Roosa on kyllä niin ihana tyttönen; tärisee innosta hallilla että pääsee aksaamaan. Sitten toisen osan yksäristä käytti Dedi, jonka kanssa olin vihdoin saikun jälkeen samalla radalla. Tehtiin vielä pätkiä ja Dedi lepäsi aina kun näytti että nyt on kuuma. Näin aion jatkossakin tehdä, eli kun Dedi huohottaa liikaa, niin se on tauolla kunnes hengitys normalisoituu. Yleensäkin yritän treenata niin, että treenaan ensin itse radan kohdan kuntoon ja vasta sitten otan koiran mukaan. Dedin kanssa en saa harjoitella vaan sen kanssa yritetään tehdä kerrasta oikein, jotta rasitusta ei tule liikaa, varsinkin kun se paahtaa aina täysillä. Ja Dedihän oli aivan super, niin nautin kun pääsen sen kanssa taas radalle, ja niin nauttii koirakin.


Treenin jälkeen käytin tytöt lenkillä ja menin kentän laidalle opettelemaan Päivin rataa. Eli vielä oli vuorossa treenit Taavin kanssa. Nyt kulki ihan eri tavalla kuin sunnuntaina, jolloin tuntui että oma jalka ei liiku yhtään minnekään. Kyllä se nuha ja kurkkukipu vaan verottaa jaksamista. Taavi kulki hienosti ja meidän yhteistyö radalla sujui myös hienosti. Taavi on kevyt ohjattava ja hyppää "pienesti" kuten Dedikin eli kääntyy hyvin. Roosahan kun ei oikein käänny ja se hyppää pitkällä laukalla, niin ero on selvä kun vertaa näihin kahteen muuhun koiraan. Taavi hakee kepit hienosti kaukaakin ja kestää niissä vedätystä ja takaakierrot on helppoja. Kontakteista juteltiin Päivin kanssa että niitä pitää miettiä miten jatketaan, eli niissä on vielä tekemistä; siksi en vedätä Taavia niissä vaan joudun välillä vähän odottelemaan. Tässä asiassa luotan täysin Päivin asiantuntemukseen, koska oma kontaktiosaaminen on varsin hutera. On todella iso etu että Päivi on ohjannut koiraa ja kisannut sen kolmosiin; hän tietää miten Taavi toimii ja mikä on kussakin tilanteessa paras ratkaisu.

Treenistä eniten jäi mieleen sylivekki, eli vaikka en siitä ohjauksena tykkää kun siinä jää itse ikään kuin jumiin, niin nyt on varmaan pakko alkaa tykätä, koska se toimi niin hyvin ja paransi koiran linjaa seuraavalle esteelle! Ja minun ohjaajana pitää osata ajatella rataa kokonaisuutena, usean esteen jatkumona eikä vain yksittäisinä esteinä. Ja ajatella koiran linjaa, aina sitä koiran linjaa!!

Harmillisesti GoPro tilttasi tyttöjen treenin jälkeen, joten viritin hätäisesti kameran kentän laidalle ja huonostihan se meni. No jotakin sentään saatiin talteen.


Ensi viikolla on vielä Taavin treenit auki ja tyttöjen kanssa menen Kaarinaan torstaina. Sitten aloitetaan rallyn kertaus kaikkien kanssa. Ja tokokoe lähestyy edelleen; kävin tiistaina hallilla tekemässä Turren ja Dedin kanssa vauhtiliikkeet ja muuten on oltu tämä viikko kuin Ellun kanat. Molemmat koiruudet toimivat hallilla ihan mahdottoman hyvin, niin en ole viitsinyt treenata. Katsotaan sitten lauantaina miten meidän käy.

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Jännittäviä juttuja

Ei sitä todellakaan tiedä etukäteen mitä tässä elämässä tapahtuu. Joka tapauksessa näyttää aina tapahtuvan jännittäviä juttuja! Viikonloppuna juttelin mahdollisuudesta saada minulle lainakoira aksaan, bc uros, ja sunnuntaina olin jo testaamassa miten meidän yhteistyö toimii. Ja toimihan se. Torstaina on seuraavat treenit, jolloin päästään jo tekemään rataa. Enpä olisi uskonut, että tällainen tilaisuus minulle tupsahtaa, ja nyt aion pitää tästä kiinni ja todella ohjata koiraa niin hyvin kuin osaan. Meillä on myös mahdollisuus päästä kisaamaan, ja se jos mikä olisi minulle tosi tärkeätä ekanakin kokemuksen vuoksi ja toisekseen tykkään vaan ihan hirveästi kisata ja tehdä isoa rataa. Tämä tarkoittaa nyt sitä, että panostan täysillä aksaan kevään ja kesän, ja koska muutenkin toko ja rally on osaltamme hyvin pitkälle tauolla tulevan kahden viikonlopun jälkeen, niin tämä sopii paremmin kuin hyvin.

Tokon osalta mennään viikonlopun kokeeseen vähän kahtiajakoisesti. Piti treenata viime viikolla vielä ihan ahkerasti, mutta olin flunssan kourissa reissun jälkeen ja mehän ei sitten tehty mitään. Sunnuntaina niukin naukin jaksoin juosta ja tehtiin hieman kotitokoa. Tosin, Dedin kanssa hurraan ääneen jo sitä että päästään koekehään saakka. Niin monta kisaa ja koetta olen joutunut peruuttamaan ja nyt jalka on kestänyt. Eli jos saadaan nollia ja ohjaaja näyttää ihan siltä että repeää riemusta, niin tämä on syy! Turren kanssa tavoite on saada parempi tulos kuin viimeksi, enemmän onnistuneita liikkeitä. Siihen on ihan hyvät mahdollisuudet. Kesän jälkeen aletaan sitten treenata siten, että saataisiin Turren kaikki liikkeet riittävän varmaan koekuntoon. Ja jatketaan Mustin kaukojen hinkkausta *huoh* niissä on kyllä töitä!

Onnelliset mökkeilijät.

tiistai 2. huhtikuuta 2019

Laiskaa treeniä ja Varsovan puolikas

Koirista päällimmäisenä mielessä on edelleen Dedi. Ja edelleen minulla on vain hyviä uutisia eli neiti ei varo yhtään jalkaansa ja lisääntynyt rasitus ei vaikuta siihen mitenkään. Kävimme myös kokeilemassa agiesteitä ja tokoa on edelleen treenattu kaikkien liikkeiden osalta, laiskasti kylläkin. Keväällä omistajan treeni-into kun alkaa aina lakastua... huvittaisi vain olla koirien kanssa ulkona ja mökillä ja unohtaa pilkunviilaukset. Parin viikon päästä mennään tokokokeeseen ja sitten vielä huhtikuun rally-kisaan, mutta sen jälkeen meillä alkaa koko lailla treeniloma tokosta ja rallysta. Jos jaksetaan niin tehdään jotain, jos ei huvita niin ei tehdä.

Agia jatketaan toukokuun loppuun saakka, ja viikko kerrallaan katson miten Dedin jalka jaksaa. Päätin, että me treenataan vain kerran viikossa Tanjan tai Kaarinan valkuissa, ja sillä mennään. Tärkeintä on nyt hauskanpito ja että koirat pysyvät ehjinä. Kisoja mietin sitten joskus jos mietin, ja sekä Roosalla että Dedillä on ainakin kesäkuu agitaukoa. Mutta samaan hengenvetoon on vielä todettava, että agi Dedin kanssa on vain muutaman hassun esteen jälkeenkin parasta mitä koiraharrastuksissa tiedän. Dedin intensiivisyys, vauhti ja ohjautuvuus on niin mahtavaa. Olen onnekas ihminen kun olen saanut ohjata tällaista koiraa.


Viime viikonloppuun mahtui reissu Varsovaan ja vuoden toinen puolimaraton. Varsova yllätti positiivisesti: hyvin edullinen kaupunki (no varaamamme hotellin hinnasta sen kyllä jo huomasi), suorastaan steriilin siisti ja kaikin puolin toimiva. Juoksu oli myös hyvin järjestetty, vaikkakin englantia ymmärrettiin ja puhuttiin aika niukasti, mutta hyvin selvisimme silti. Omalta kohdalta juoksu oli tosi kankea. Ei onneksi ollut mitään kipuja, mikä on aina loistava juttu, mutta ei vaan kulkenut koko aikana. Jalka oli painava ja lisäksi melkein helle eli jopa 15 astetta (!!) lämmintä ja suora auringonpaiste kiusasivat, kun tuollaiseen lämpöön ei ole kevään aikana tottunut. Kaadoin sitten vettä päähän joka huoltopisteellä. Reitti oli kiva, helppo ja tasainen, ja ai että olin taas niin tyytyväinen itseeni kun pääsin maaliin. Ja tyytyväinen siihen, että niitä kipuja ei ollut, koska se että ei kulje johtuu yleensä vain huonosta kunnosta, liiasta treenaamisesta (ei tapahdu minun kohdallani), energiavajeesta tai alkavasta flunssasta. Ja kivut ovat noista se vaikein juttu taklata.


Viikonlopun aikana teimme jo seuraavat matkasuunnitelmat syksylle, ja pitkän tähtäimen suunnitelma on maratonreissu joulukuussa 2020. Apua, joskus tuntui että sinne on valtavan pitkä aika, mutta eipä ole enää. Pitää alkaa ryhdistäytyä tämän treenaamisen suhteen!! Mutta seuraavaksi on vuorossa kolmen viikon päästä Länsiväyläjuoksu, joka on vain 17 km. Todellakin vain; se 4 km vähemmän on merkittävä ero. Mutta nyt ensin lepoa tämä viikko ja sitten treenaamaan.
Tyytyväiset mitalistit.