maanantai 14. tammikuuta 2019

Suunnitelmat jouti roskiin ja tein uudet tilalle

Dedin jalka ei ole vielä terve. Neiti oli kolme viikkoa ontumatta, mutta lauantaina metsälenkin jälkeen kevensi jalkaansa. Dedillä kun on vaihteet on ja off eli metsässä joko mennään täysillä tai sitten odotellaan ja vaanitaan Roosaa juoksemaan. Ja sitten taas sunnuntain aikana ei niin mitään vikaa jalassa, mutta vapaana ei tietenkään juostu. No, tästähän tuli sitten lääkärireissu eli tänään käytiin tsekkaamassa jalka. Tuomiona sama eli aristaa oikean jalan etureittä. Se ei siis ollut vielä parantunut kunnolla, ja annoin koiran revitellä liian aikaisin. Tämän seurauksena tuplattiin saikkuaika eli 6 viikkoa hihnassa. Ihan parasta on, että Dedi ei onnu. Niin sattui katsoa sitä että se ei voinut kunnolla astua jalalle. Kyllä me tästä vielä toivutaan, ja nyt pitää vaan antaa neidin aivoille ahkerasti töitä. Mutta, sen päätin, että jos Dedi loukkaantuu vielä uudestaan aksassa, niin neidin aksailut on siinä. Se ansaitsee terveen vanhuuden, enkä halua että se hajottaa itseään tämän harrastuksen takia. Se on luonteeltaan niin paras ja ymmärtäväinen koira, saikutkin ottaa ihan lunkisti ja tajuaa että nyt leikitään paikallaan 30 neliösentin alueella riekkumatta. Lisäksi syytän itseäni siitä, että en ole Dedille tarpeeksi hyvä ohjaaja. En vain osaa tarpeeksi vielä, niin Dedunen ei saa enää loukkaantua aksassa ainakaan minun huonon ohjaukseni takia.

Saman tien ilmoitin että ei tulla Lahden talvinäyttelyyn, peruutin rally-kisat, peruutin tokokokeen, laitoin Roosan osalta yhden liian tiiviin viikon aksatreenin myyntiin ja peruutin kevään Tikkaat-aksaleirit. Nyt en edes haaveile aksasta Dedin kanssa vaan keskitytään ravilenkkeihin, tunnariin ja lepojakson jälkeen rallyyn. Onneksi on tuo rauhallinen harrastus, huh, ja tokon simppeleitä juttuja voidaan aikanaan treenailla. Roosa tulee sitten Dedin sijaan Kaarinaan treenaamaan ja varmaan pari aksatreeniä vielä myyn pois.

Mutta kun kerran tokokoepaikka on saatu, niin eihän sitä voi antaa kuitenkaan pois. Turre menee Dedin sijaan kisaamaan ja testaamaan EVL:ää Niihamaan 3.2. Olen tosi innoissani, en tajua miksi, mutta ehkä se on vaan hienoa mennä koiran kanssa ekaa kertaa tuohon luokkaan kisaamaan. Vielä on tekemistä, tosin koiran kanssa se matkahan ei lopu koskaan, eikä sen ole väliä jos ei tulosta saada. Mennään tekemään hommia yhdessä ja siinä se. Huonoimmalla tolalla on hässäkkä, jossa vinot palautukset täydeltä matkalta ovat onnistuneet suunnilleen kerran. Samoin eteenlähetys onnistuu ihan säkällä. Muut liikkeet ovat tosi hyvällä mallilla. Mutta nyt treenataan, ja koe menee sitten miten menee.

Aina kun joku koira sairastaa, huomaa sen, että meidän lauma ei voi olla isompi. Poikkeustila aiheuttaa aina poikkeusjärjestelyitä, ja ulkoilut ja treenaukset aiheuttavat hankaluuksia, kun porukka pitää jakaa osiin. Olen tosi tyytyväinen, että olen nyt keväälle ymmärtänyt pitää kalenterini suht väljänä, enkä ole hommannut treenejä sinne tänne. On aikaa hoitaa nämä saikut. Ja tähän väliin pitää todeta, että Mustin jalkahaava on vihdoin parantunut! Siihenkin meni yli kuukausi, haava kun oli niin hankalassa paikassa.

Ai niin, ja viikonlopun tokokokeen liikkurointi meni hyvin. Tuomari Pirkko B oli tosi mukava. Sitä vaan hämmästelin, miten vähän ehtii tsekata liikkuroidessa suorittavan koirakon menoa. Ei ehdi, ei pysty, vaan on pakko keskittyä vain liikkurointiin. Jos jää yhtään ihastelemaan koirakkoa, seuraava käskytys jo unohtuu. Seuraava liikkurointi on näillä näkymin vasta heinäkuussa. Sopii minulle hyvin, kuittaan näillä töillä seuran vaatimat talkootunnit.

Aksasta vielä. Viime treeneissä juttelin Tanjan kanssa Roosan puomista ja totesin, että neiti vaan toimii paljon paremmin kun en pysäytä sitä ja se ei joudu jumittamaan puomin alastulolle. Joten tein alastulolle laitettavan kehikon ja nyt otetaan neidille kehikko käyttöön juoksaria varten joka treenissä. Kotona ollaan vahvistettu kehikkoon menoa, ja sitä nyt ei tarvinnut muistuttaa yhtään, koska kehikkoa on aiemmin jo treenattu monta kertaa juoksu-A:ta varten. A:lla vaan muistuttimena toimii paljon paremmin nykyään pumpperi. Ihanaa, mun neiti saa juosta puomilta alas. Se sopii Roosaselle paljon paremmin. Päätetään päivitys viime treenivideoon.


tiistai 8. tammikuuta 2019

Ihanaa, aksaa!!!

Aksatreenit alkoivat tänään Päivin valkulla. En tajunnutkaan miten paljon olen kaivannut aksaradalle tauon aikana; Roosasta isompaa tekemisen kaipuuta ei ole huomannut, mutta Dedi on ihan täynnä virtaa ja joka kerta eteisessä tulossa mukaan, mennään sitten ihan minne vaan. Dedi on vielä tämän viikon levossa eli lenkkeillään vapaana ja kerätään kuntoa saikun jäljiltä. On se ihanaa kun koiranen on taas terve! Viime viikon hoidossa avattiin jalan ontumisen vuoksi tulleita selkäjumeja, ja nyt kaikki tuntuu olevan kunnossa. Olen kuitenkin päättänyt, että vähennän Dedin osalta treeniä. Se ei ole enää ihan nuori, ja mieluummin haluan nauttia sen kanssa aksaamisesta vielä pitkään kuin että kulutan sen loppuun tai että koira hajottaa väsyneenä itsensä. Lisäksi viime viikon aikana pari ikävää uutista koirarintamalta on taas palauttanut ajatukset siihen, että tärkeintä on koiran kanssa puuhailu ja että karvapallerot vain ovat olemassa. Ihan kaikki tulokset tai muut on sivuseikkoja.

Tässä Roosan treeni. Oli kivaa!


Dedin kanssa alkaa vähän olla painetta VOI-tokokokeeseen. Meille jää kolme viikkoa aikaa treenata ennen koetta... ja aika monta asiaa on vielä hajalla. Jos ei muuta niin käydään sitten testaamassa mitä neiti tuumaa koetilanteesta minun kanssa. Ja tehdään vaan parhaamme.

Tällä viikolla on elämäni ensimmäinen virallinen tokokokeen liikkurointi. Onneksi tulossa on pieni koe. Vähän hermostuttaa että muistaisin kaiken, mutta eiköhän se siitä!

perjantai 28. joulukuuta 2018

Haavoja, lihaskipuja ja treeniä

Joulu oli ja meni. Meni hieman eri tavalla kuin ajattelin, sillä Dedi satutti oikean takajalkansa vuoden viimeisissä agitreeneissä. Videolta en huomannut mitään sattuneen, mutta seuraavana aamuna koira kevensi jalkaa ja huolestuin toden teolla. Mistään ei kuitenkaan aristanut, vaikka kuinka väänsin, käänsin ja vanutin jalkaa. Myöskään tyypillistä ristarioiretta eli jalan "lepuuttamista" istuma-asennossa koiran sivulla ei näkynyt. Keventäminenkin helpottui ja viikon päästä päästin koirat suolle juoksemaan. Ajattelin, että Dedi menisi sellaista siistiä rentoa laukkaa polkuja pitkin mutta katin kontit, neiti lähti kuin ohjus ja veti rinkiä pitkin suota. Oli vähän patoutunutta energiaa.

Dedi eläinlääkäriasemalla.
Tämän seurauksena seuraavana aamuna ontui taas. Ja nyt lääkäriin. Siellä onneksi saatiin perusteellisen tutkimuksen jälkeen ainut reaktio oikean jalan etureidestä, lihaksesta, eli jonkinlainen revähdysvamma siellä on. Huh mikä helpotus. Jalkaa laseroitiin ja toinen laserointikerta käydään vielä. Dedi ei ole ontunut pian kahteen päivään, mutta nyt tehdään pikku hiljaa pidentyviä ravilenkkejä hihnassa vielä ensi viikon torstaihin, jolloin meillä on hoitoaika Koiraverstaan Sannalla. Ai että sydäntä kylmäsi tuo neidin ontuminen, ja tuli taas muistutus itselle siitä mikä on tässä mun ja koirien yhteiselossa tärkeintä. Ja on muuten tunnari ja kapulan pito tullut hyvään kuosiin tässä saikun aikana, ei paljon muuta ole voinut treenata.

Sitten meillä on ollut toinenkin potilas. Musti mustikkainen repi jalkansa metsälenkillä johonkin, ja oikean takatassun sisäpuolella on parin sentin haava, iho on siis ihan auki isolta alueelta. Musti pääsi vielä nuolemaan haavaa ennen kuin huomattiin sen olemassaolo. Herra on nyt sitten ollut jalka paketissa reilun viikon, alla rasvasidos ja ohut sideharsotyyny, sitten joko sideharso tai itsestääntarttuva side + varmistus maalarinteipillä. Kirsikkana kakun päällä tipat tabascoa, koska muuten side revitään auki heti kun emännän silmä välttää.

Mr Tabasco ja kauluri.
Välillä potilaalla on sitten kauluri, jotta haava saa tuulettua, mutta Musti ei tykkää siitä yhtään. Nyt aletaan olla voiton puolella ja jalassa on jo ohkainen iho näkyvissä. Joulun ajan treenejä tämä ei ole haitannut, ja itse side ei haittaa Mustia kunhan sain tabascolla koiran unohtamaan sen kokonaan. Mustin kanssa on tehty hallilla tokon AVO-liikkeet pariin kertaan ja yksi rallyn MES-rata, ja nuori herra on ollut oikein taitava. Kotona on sitten kerrattu kaikkia liikkeitä ja rallyn tehtäviä.

Roosan kanssa kävin testaamassa SDP:llä epiksissä snookeria. Voin kertoa että en osannut! Heti tuli tenkkapoo kun yksi punaisen esteen rima putosi, että mitä nyt. Sain kentän laidalta ohjeet miten jatkaa, mutta tämäpä on laji jossa pitäisi miettiä pari varasuunnitelmaa jo ennakkoon. Ihan hauskaa, mutta vaatii tosiaan ohjaajan pään sisällä vielä ajattelua ja opettelua. Roosa on nyt agitauolla kuten Dedikin, ja höntsäilee tokoa ja rallya.

Ressukin on ollut vähän saikulla eli ripulilla. Mutta se meni onneksi nopeasti ohi ja haukku tervehtyi syömään joulukalkkunaa.

Turren kanssa tein eläinkokeen eli EVL:n liikkuroituna isolla kentällä, alla luetelluin helpotuksin. Tässä miten meni.

  • Paikkis. Ihan loistava. Tassukaan ei liikahtanut, kerrasta maahan omalla hitaalla tyylillään ja luoksetulo laukalla suoraan perusasentoon.
  • Eteenlähetys ja ruutu. Laitoin targetin eteenlähetyksen ympyrän ulkopuolelle, kehän laidalle. Samoin ruudussa pieni target. Eteenlähetyksessä Turre jäi ihan ympyrän reunalle, ja tehtiin elämämme ensimmäinen korjaus eli lähetin koiran keskemmälle. Eteenmenoon en ole ihan tyytyväinen muutenkaan, sillä se oli vähän laiska; tuohon pitää saada pontta. Ruutuun lähti hienosti. Kun kävelin ruutua kohti, hymyilin herttaisesti koiralle, ja Turre tulkitsi että jee nyt mua kehutaan ja lähti tulemaan luokse. Ei parane hymyillä... no koiruus takaisin ruutuun maahan ja loppu meni hienosti.
  • Z. Istu ja seiso olivat vähän vinoja. Hitsi nuo ovat hankalia. Kaikki asennot otti ja piti hyvin, samoin seuraaminen ja käännökset minun makuun tosi hyvät.
  • Tunnari. Paras tunnari, jonka Turre on koskaan liikkuroituna tehnyt. Hieno haistelu, palautus ja luovutus.
  • Luoksarin stopit. Tässä tuli muistutus siitä, miten koira on tapaeläin. Stoppien välimatkat eivät olleet ihan säännölliset, vaan maahanmenoon oli vähän pidempi matka. Huomasi selvästi, että Turre alkoi ihmetellä miksi häntä ei jo käsketä maahan. Laukkasi kyllä, mutta ihmettelyn huomasi selvästi. Hyvät stopit molemmat ja laukalla kaikki välit.
  • Seuraaminen. Tämä tehtiin lyhennettynä. Peruutuksessa Turre menee liian taakse, muuten hyvä.
  • Ohjattu. Turre oli taas suoraan hakemassa kapuloita. Stoppasi kyllä käskystä merkille, mutta ajatus oli selvästi ollut kapuloille juoksussa, joten kutsuin takaisin luokse ja otettiin uusi lähetys merkille. Tämä toinen lähetys ja nouto kokonaisuudessaan tosi hieno.
  • Kaukot. 15 m oli Turrelle vielä liikaa, eli teki kaikki vaihdot, mutta ei pysynyt seisomassa vaan epäröi selvästi että tätäkö halutaan ja valui maahan. Tein sitten loppuun pari vaihtoa läheltä, että pääsin kehumaan.
  • Kiertohässäkkä. Tehtiin pelkkä kierto, oli hieno ja innokas.
Näin. Totesin, että meillä on toivoa ja paljon. Kiertohässäkkä on nyt agendalla numero yksi, ja sepä onkin jäänyt huonoimmalle tolalle, koska sen treenaaminen kotona on niin hankalaa. No ei auta mutista vaan jatketaan hommia. Mietin jo itsekseni että uskaltaisiko kokeilla ohjaajan kestävyyttä ja ilmoittaa kolme koiraa helmikuun tokokokeeseen... no ei sentään, kaksi riittää eli Musti ja Dedi on jo ilmoitettu. Turre saa vielä odottaa, todennäköisesti seuran huhtikuun kokeeseen, koska aiemmat tokokokeet lähiympäristössä eivät sovi kalenteriin (ajan max Jyväskylään tai Janakkalaan kokeiden perässä). Ja summa summarum, on ollut koirien saikuista huolimatta hyvä joululoma, on treenattu paljon ja muistettu myös syödä, kutoa, lukea, saunoa ja levätä.



perjantai 14. joulukuuta 2018

Vuoden 2019 tavoitteet

Sitten asetellaan tavoitteita tulevalle vuodelle. Ilman stressiä, olettaen että kaikki voi myös mennä ihan päälaelleen kuten on koettu. Jokaisen koiran kohdalla ensisijainen tavoite on se, että voidaan harrastaa terveinä ja että meillä on kivaa. Agissa ja rallyssa haen jonkinasteista täydellisyyttä, mutta tokossa en.

Mökkihöperöt laiturilla.

Dedi
- Agi. Ensisijainen toive on, että Dedi pysyy terveenä ja voimme edelleen aksata. Tämä pitää mainita erikseen, koska Dedi on jo 8 v, mitä ei kyllä uskoisi. Dedi on sellainen ohjus, että minulle ei jää edes murto-osasekuntia aikaa miettiä mitään ohjatessa, mutta sen ohjaaminen on silkkaa nautintoa, koska koira ei kysele vaan yksinkertaisesti ottaa lähimmän esteen. Jos en ole kertonut ajoissa koiralle mikä se on, niin voi voi, ohjaajan moka. Haluaisin, että oppisin ohjaamaan Dediä niin, että sen ei tarvitse korjailla liikerataansa ja pystyisimme tekemään ehjiä ratoja. Nyt on takana yksi hyppärinolla; tavoitteena on ensi vuonna saada osaamisen karttuessa kisaratoihin enemmän onnistumisia, vaikka yksi nolla per 2 kuukautta. Tämäkin on meille alkuvuodesta iso tavoite. Haluan kuitenkin kisata Dedin kanssa, koska isojen kenttien treeniratoja on niin vähän tarjolla, ja se on niin eri asia mennä irtoavan ja nopean koiran kanssa isoa rataa versus puolikas treenikenttä. Toinen syy on se, että saisin oman epävarmuuteni pois. Tunnen itseni niin noviisiksi agikentillä, että melkein hävettää se lähtöön meno näin upean koiran kanssa. Että miksi en piru vieköön osaa, ja miten koira voikin olla noin hyvä. Tyhmää, mutta näin se vaan on ja tämä tunne ei poistu ennen kuin osaan ohjata kunnolla ja ollaan kisattu tarpeeksi. Seuran omissa JSP-kisoissa toukokuussa tavoitteena on nollarata. Jatkamme treenausta Tanjan valkkuryhmässä, puolikkaalla paikalla Päivin valkussa ja kevään aikana käymme neljä kertaa Kaarinassa aamupäiväryhmässä. Tanjan ja Päivin treenit menevät osittain myös Roosalle. Niin ja keväälle osuu vielä kaksi Tikkaat-leiriä, jotka myös puolitan Roosan kanssa.

- Rally. Dedi on oikein hyvä rallykoira. Se oppii nopeasti, keskittyy ja fokusoi minuun loistavasti ja minä tiedän mitä meidän pitää radalla tehdä. Joten tavoite on selvä: 100 p viimeisestä ALO-kisasta, RTK1, ja loistavat suoritukset AVO-luokassa (no tässäkin ehdoton tavoite on se 100 p koska tiedän että meillä on siihen kaikki eväät), jotta päästään seuran SM-joukkueeseen Kuopioon. Ja siten myös RTK2 ensi vuonna. Ja jos ei satasia tule niin en kuole siihen mutta yrittänyttä ei laiteta. Rallya treenaamme kaikkien koirien kanssa itseksemme ja treenikavereiden kanssa, ei siis missään viikkoryhmässä. Ja sama pätee tokoon.

- Toko. Selkeä tavoite VOI1 ja sen jälkeen kohti EVL:ää. Toko on harrastuslistalla Dedin kanssa alimmalla prioriteetilla, joten voi olla että EVL:ää ei pahemmin ehditä edistää.

- BH-koe. Dedi on aiemmin käynyt BH-kokeessa, mutta sai silloin nollan. Tarkoitus on ilmoittautua Tuuloksen BH-kokeeseen 5.2., jos vaan mahdutaan sinne. Jos ei, niin sitten pitää katsoa myöhempi ajankohta.

- Näyttelyt. Heh ilmoitin Dedin veteraaniluokkaan Lahden ryhmikseen 13.1.! Ja vasta sen jälkeen huomasin, että siellä on ollut perinteisesti erittäin runsaasti koiria. Noh, katsotaan mitä puolinaku koira saa arvosanaksi.


Turre
- Rally. Riittävän hyviä hyväksyttyjä MES-tuloksia 4 kpl, jotta päästään rallyn SM-kisoihin Kuopioon. Keskittyminen siihen rataan, eli ei häröillä. Uudet kyltit osataan jo, ne olivat helppoja.

- Toko. EVL1. Siinä se. Ainakin menemme viihdyttämään kanssakisailijoita tokokokeisiin.

- Näyttelyt. Islisten erkkariin osallistuminen 31.8. Lappeenrannassa. Ja Messariin mennään ekaa kertaa veteraaneihin! Jollei sitten ole koiraharrastusmäärärahani loppu agin ansiosta. Se on hyvin mahdollista.


Musti
- Rally. Pikkukoiralla on vielä tehtäviä, joita se ei osaa riittävän hyvin, eli tekniikan kertausta (kuten tietty Turrellekin). RTK4 ja riittävän hyviä hyväksyttyjä MES-tuloksia 4 kpl, jotta päästään rallyn SM-kisoihin Kuopioon.

- Toko. AVO1. Sitten mietimme jatketaanko tokoa enää vai saisinko vihdoin aikaiseksi ottaa taas koiratanssin HTM:n agendalle.


Roosa
Roosan kanssa tavoite on olla kaikissa harrastuksissa samalla tasolla kuin Dedi. Osassa Roosa on jo edellä, osassa jäljessä. Esim. tokon ja rallyn jutut Roosa oppii ihan tuosta vaan, paljon nopeammin kuin "isosisko", vaikkakin sen tekeminen on ilmeeltään hyvin erilaista. Dedissä on voimaa ja roisketta, Roosassa sulavuutta ja pikkutarkkuutta. Agissa Roosa ei ole yhtä lahjakas kuin Dedi, mutta tekee sen kompensoimiseksi tosissaan töitä. Agin osalta minulla on Roosan kanssa selkeä tavoite, ja se on tehdä ehjiä ratoja treeneissä ja olla koiran edellä koko ajan. Roosan nopeus on ihan suorassa suhteessa minun vedätykseen liikkeellä, itsenäisesti se ei painele kovaa vaan alkaa kysellä minulta ja katsoa että missä se emäntä viipyy. Ja Roosan perussairaus huomioon ottaen, erityistoive on että neiti pysyisi "terveenä". Roosalla on ilmeisesti Addisonin lisäksi myös CDA, joka aiheuttaa siis osin kaljun ja kokonaisuudessaan huonon turkin. Onneksi tämä on vain kosmeettinen asia, mutta ilmankin olisi pärjätty. Roosan seuraava Addison-kontrolli on helmikuussa.


Ressu
Ressu-herra on päättänyt elää 25 vuotiaaksi. Sen elämä hymyilee kun vaan nenä toimii, ei se haittaa vaikka ei paljoa näe eikä varsinkaan kuule. Sydänlääke toimii, ruoka maistuu, kakelo kulkee, turkki on aika siisti, hepuleita saadaan silloin tällöin ja tyttöhajut kiinnostavat, joten vanhan herran elämä on aika mallikasta.


Ohjaaja
Ainut itselleni asettama tavoite liittyy agiin. Että oppisin tarpeeksi, siis tyyliin kaiken... ja olisin itsevarmempi, parempi ohjaaja. Muuten en halua mitään ihmeempiä tavoitteita itselleni koiraharrastuksiin liittyen. Asiat menevät miten menevät, katsotaan sitten ensi vuoden lopussa mitä on tullut tehtyä ja onko koiramäärä suunnilleen sama kuin vuoden alussa.

Hölkkäilyn osalta tavoite on juosta ainakin 6 puolimaratonia ja jos ehdin treenata ja pysyn terveenä, niin yksi maraton. Meidän juoksuporukan isompi maratontavoite on vuodelle 2020, joten vähitellen pitäisi alkaa vääntää itseään siihen suuntaan. Puolikas pitää saada menemään normaalina pitkiksenä, niin silloin on mahdollisuuksia maratonille. Mutta katsotaan mihin elämä kuljettaa.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 tavoitteet ja niiden toteutuminen

Vuonna 2018 tapahtui paljon kaikenlaista. Osa suunnitelmista meni ihan päälaelleen ja sitten taas tapahtui aivan hämmästyttävän upeita asioita. Roosan sairastuminen tietty muutti monia suunnitelmia, ja toisaalta Dedin tulo oli meille ihan uskomaton onni.

Turre
- Entistä paremmat rutiinit kisaamiseen ja edelleen sen testaaminen, että miten saan koiranpojan parhaimman keskittymisen esille.
- Tässä on kehitytty. Mutta en ole lähelläkään sitä pistettä, että voisin sanoa hallitsevani koiran mielentilaa. Työsarkaa siis riittää.

- Rallyn SM-kisoihin pääseminen. 1 puuttuva 95 p tulos ja valioituminen. Kellontarkat tehtävien suorittamiset.
- Tämähän meni sitten loistavasti. Turre on valio, pääsimme SM-kisoihin, finaaliin ja sijoitus koko kisassa 13.!! Enemmän kuin olisin koskaan uskonut saavuttavamme.

- Toko EVL treenausta ja EVL1. Kova tavoite, mutta tämä mielessä lähdetään treenaamaan.
- On ehditty treenata ihan mukavasti, mutta kisaamiseen on vielä matkaa.

Musti
- Edelleen parempi häiriönsieto ja itsevarmuus. Seuramme rally-ryhmä on tätä silmällä pitäen ihan paras treeniryhmä meille. Ehkä voin jopa haaveilla kisaamisesta jossakin muualla kuin omassa hallissa!
- Musti on kehittynyt valtavasti, mutta työsarkaa riittää edelleen. Ja nyt tiedän, että voimme kisata myös muualla kuin omassa hallissa.

- Keinun ja puomin opettelu. Kyse ei ole agilityn opettelusta vaan rohkeudesta tehdä uusia, jännittäviä asioita ja sitä kautta saada koiralle lisää itsevarmuutta. Keinun treeni jäi loppuvuodesta kesken, mutta ei varmasti ole mennyt hukkaan.
- Treenattu on mutta ihan höntsäilymielessä. Musti on rohkeampi mutta keinu on edelleen tosi hidas ja puomi vaatii kunnon palkan.

- Toko AVO1 tai sitten siirrymme koiratanssiin. Saapa nähdä.
- Tulokseksi jäi AVO2, seuraava yritys menee ensi vuodelle. Koiratanssiin en ole ehtinyt panostaa yhtään.

- Rally RTK4. Tämä on kova tavoite Mustille.
- Yksi hyväksytty MES-tulos saatu, siihen olen hurjan tyytyväinen ottaen huomioon meidän vasemmalla kädellä tehdyn treenauksen syksyn ajalta.

Roosa
- Seuran edustaminen rallyn SM-joukkueessa AVO-luokassa. Täydelliset, kellontarkat tehtävien suorittamiset. RTK2. VOI-luokan tehtävien treenaus syksyllä.
- Roosan osalta kisat jäi, mutta ei treenaus. Treenaan nykyään Roosan kanssa aina samoja juttuja kuin Dedin kanssa, eli agissa se on noussut virtuaaliseen kolmosluokkaan, rallyssa palautettu ALOon ja tokossa nostettu VOihin. Roosa on ihana harrastuskoira, niin tykkään, aina valmis treenaamaan.

- Agissa kehittyminen kaikilla saroilla ja nousu kolmosiin. Haluan löytää täydellisen flown meidän tekemiseen ja oppia kaikkea mahdollista uutta, ja ennen kaikkea juosta ja pitää hauskaa. Ja tiedän että tämä on minusta kiinni; Roosa on minulle erittäin sopiva agikoira ja neiti tekee just sen minkä sille ohjauksella kerron. Ja agileireille menemme ehdottomasti, jos vaan sattuvat kohdalle; Team Tikkaat jatkuu vielä kevään, mahtavaa!
- Ollaan todellakin kehitytty. Nyt kun katsoo viime syksyn videoita, niin ihmettelen miten voin olla tuollainen ohjaaja... no aikansa se vaatii, ja ensi vuonna on varmaan tämän syksyn videoiden osalta sama tilanne. Olemme taas syksyllä ja ensi keväänä Tikkaat leireillä ja lisäksi on käyty Kaarinassa opissa. Roosan kanssa ehdittiin kisata tänä vuonna vain 4 virallista starttia ykkösissä.

- Toko VOI1. EVL-treenaus. Näiden kanssa ei ole kiire; ensisijaiset tavoitteet on agissa ja rallyssa, ja toko voi jäädä taka-alalle.
- Selostus edelllä.

Ressu
- Terveenä pysyminen ja elämästä nauttiminen. Pienet tehtävät, joilla saa aamu- ja iltaluut sekä ruoan.
- Ressu on kyllä ihme pakkaus, menee ja puksuttaa! Se on tosi tyytyväinen elämäänsä ja edelleen terve ja reipas.

Ja sitten meille tuli Dedi. Olen aina ollut sitä mieltä, että en koskaan ota kodinvaihtajaa meille. Mutta kun näin Dedin, tykästyin koiraan heti, ja se on nyt ihan mun sydämessä, niin tärkeä ja rakas koira. Dedillä ei luonnollisesti ollut mitään tavoitteita tälle vuodelle, ainakaan "virallisesti" kirjattuna, mutta ensi vuodelle niitä tulee! Silti, olemme jo kokeneet huimia hetkiä agissa ja rallyssa. Onnistumisia ja ihanaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Niin tykkään tästä koirasta, ja Dedi hulahti meidän laumaan ihan tuosta vaan. Ajankäyttö meni kyllä uusiksi, eli kun laumaan tuli yksi treenattava kisakoira lisää, en mitenkään ehdi harrastaa ja treenata kaikkea mitä haluaisin. Mutta tilanne on nyt tämä, ja mihinkään en sitä vaihtaisi.

Ohjaaja
- Entistä parempi fokus koiraan kun treenataan, aina ja kaikkialla, oma täydellinen keskittyminen ja jokaisen koirayksilön erilaisuuden huomioiminen. Sekä ohjaajan että koiran keskittyminen ja oikea mielentila on koko homman avainasia; että olemme auki toisillemme.
- Olen kehittynyt. Samaa työsarkaa jatkan ensi vuonna. Huomaan edelleen, että välillä kanssahmiset häiritsevät keskittymistä; pitää oppia olemaan ihan siinä omassa tilassa koiran kanssa, vaikka joku lähellä oleva kommentaattori ei olisikaan minun mieleeni. Ennen kaikkea tämä tulee esille agissa, jossa olen vielä epävarma.

- Paljon ison kentän treenejä kaikissa lajeissa ja liikkurointeja hyvin vaihtelevin teemoin ja palkkauksin.
- Tehty paljon treenikavereiden kanssa ja itsekseen.

- Treenien ja palkkauksen hyvä suunnittelu. Tarkka palkkaus siitä mitä haluan vahvistaa. Uusia ajatuksia ongelmatilanteisiin. Tässä voi aina kehittyä.
- Tehty, ja jatketaan samalla linjalla.

- Liikkurikurssi, jos se järjestetään sopivassa paikassa ja sopivaan aikaan.
- Liikkuripaperit saatu.

- Rally-tokon koulutusohjaajakurssi, jos se järjestetään sopivassa paikassa ja sopivaan aikaan.
- Ei ole ollut sopivaa kurssia, ja tämä varmaan jää suorittamatta.

- Koirien lihashuoltokurssi, mieluiten Your Dogilla. Tiedän vaan jo etukäteen, että tämä on melkein mahdottomuus saada sopimaan aikatauluihini, koska vakio viikkotreenejä on niin monta.
- Kurssilla oltu, ja hyvä kurssi olikin.

- Itsevarmuutta agilityyn. Tämä on niin silmiinpistävää; kun katson meidän vuosia vanhoja videoita rallysta ja tokosta, olen todella epävarma ohjaaja. Se näkyy omassa liikekielessä ja koiran ohjaamisessa. En fokusoi täysillä koiraan ja liikkeeni eivät ole harkittuja, täsmällisiä ja minimaalisia. Sama epävarmuus näkyy nyt vielä agissa, ja haluan löytää tähän lajiin saman täydellisen itsevarmuuden joka minulla on nykyään rallyssa ja tokossa. Välitän agissa edelleen liikaa siitä mitä muut ajattelevat ja itsellä on tunne että emme ole tarpeeksi hyviä (niin kuin ei tietty ollakaan, kuka voisi olla reilun vuoden harrastamisen jälkeen), myös treeneissä. Tämä asia korjaantuu kyllä uskomalla itseensä, tekemällä ja oppimalla, ajan kanssa. Mietin lisäksi joku aika takaperin sitä, kun monet sanovat että pitäisi hymyillä kun treenaa koiran kanssa. Minä en hymyile koskaan, en vaan pysty jos me tehdään hommia. Kun keskityn ja ajattelen koiraa ja sitä mitä me teemme, fokusoin täysin siihen työn alla olevaan tehtävään ja en vaan pysty hymyilemään. Se on minun tyylini ja sillä mennään. Sitten kyllä naurattaa kun tehtävät on tehty!
- Tämä on parantunut huomattavasti. Silti olen vieläkin agissa epävarma, ja edelleen uskon että tämän parantaa aika. Me opitaan ja minulla on tosi taitavat koirat. Ja edelleenkään en hymyile!

- Kolme puolimaratonia. Juoksut on itse asiassa jo aikataulutettu ja kahteen on jo ilmoittauduttu, ja treenit ovat hyvällä mallilla.
- Tällä hetkellä kasassa on 5 ja lisäksi Länsiväyläjuoksu ja Pirkan hölkkä! Ja vielä yksi jäljellä! Olen vaihtanut loppuvuodeksi lenkkeilystrategiaa ihan täysin. Hölköttelen aamuisin koirien kanssa 3 km ja välillä iltaisin vielä 3-6 km. Eli yhdistän omat juoksut ja koirien lenkityksen. Ja välipäiviä tulee tietty ihan väkisin, eli muistan myös levätä. Koirat tykkäävät ihan hirmusti, mutta pakko sanoa, että aluksi metsään juoksemaan lähtö kelistä riippumatta klo 6:30 aamulla otsalamppu päässä oli todella tuskallista. Mutta siihenkin näemmä tottuu ja aamuisia lenkkejä alkaa odottaa. Pitkiksiä juostaan sitten joskus kun ehditään. Nyt näin, ja katsotaan mihin saakka sillä päästään.

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Rallykisailua

Tänään tehtiin ihmiskokeita, eli päätin testata miten onnistuu rallyssa kolmen koiran kanssa kisaaminen. Hienosti, ei mitään ongelmaa. Lähdin kisoihin hakemaan Dedille puhdasta rataa, Turrelle hyvää rataa vanhalta pohjalta ja Mustille kokeilemaan mitä herra tuumaa kisatilanteesta ekalla MES-radallaan. Melkein meni kuten toivoin! Dedille 100 p ja luokkavoitto, oli oikein hieno tyttö taas. Musti kisasi luokkansa ensimmäisenä, ja tekikin hienosti töitä. Kahta tehtävää eli istu-seiso-maahan oikealla ja oikean puolen peruutusta se ei osaa, joten olen tyytyväinen että avuistani huolimatta kummastakaan ei tullut kymppiä. Käytösruudussa Mustinen kääntyi poikittain eli siitä -10, voi blääh. No sitä ei tosiaan enää tarvitse treenata! Turrelle tuli yksi kymppi eli tuplaistuminen istu-seiso-maahan kyltillä, en ymmärrä että en tajunnut sitä radalla. Sitten kaikkea pientä, joka videolla näkyykin, ja käytösruudussa herra päätti vikistä melkein koko ajan. Mutta ehkä minun kannattaisi treeneta hieman rallya näiden haukkujen kanssa?!? Meinaan nyt mentiin aika luomuna islisten kanssa kisoihin, eli olen todellakin tyytyväinen tähän tulokseen. Ja koirat toimivat oikein kivasti.

Ratakuvat ja videot alla. Nyt ei vaan ehdi kirjoittaa pidemmälti!





lauantai 10. marraskuuta 2018

Agikisat ja viikon treenit

Kävimme Dedin kanssa Niihamassa agikisoissa hakemassa listan treenikohteita. Olin etukäteen ajatellut, että tavoitteena on juosta joka rata loppuun saakka ja että onnistuisimme kontakteissa. Noh, sain videolta itseni kiinni monta kertaa siitä, että lusmuilen, en vaan juokse. Tämä ottaa sanomattomasti päähän. Lisäksi radalta 2 neiti palautettiin lähdöstä suoraan pois, koska Dedi otti varaslähdön. Onneksi tajusin lopettaa radan ajoissa. Tuolla radalla olisi siis ollut 4 esteen suora heti aluksi, oli varmaan liian kiva odotettavaksi esteen takana! Rata olisi ollut tosi kiva juosta, mutta näin nyt kävi tänään. Alla video kommentteineen. Tosin täytyy sanoa, että agiradoilla oli paljon hyvää, mutta ne olivatkin ns. helpot radat. Todelliset Tommin juoksuradat. Hyppäritkään eivät tosiaankaan olleet pahoja verrattuna meidän aiempiin kisoihin.


Nämä radat vaativat aika lailla eri ominaisuuksia, kuin mitä me treenataan treeneissä. Eli pitkiä suoria, pitkiä estevälejä, rytmitystä ja liikkeellä ohjaamista. Ei paljoa erilaisia ohjaustekniikoita.
Treenilistalle meni seuraavat asiat: 1) Lähtö pitkän suoran päästä (eli rata 2 lähtömoka). 2) Takaakierto pitkän suoran päästä okserin kera (rata 1). 3) Persjättö (rata 1); tämän ajoitusta en vaan osaa. 4) Sivuirrotus eri kulmista (rata 4). 5) Ohjaaja: älä koskaan luovuta. Hitto että soimaan itseäni.  6) Tarkista aina koiran linja eli se linja joka näyttää suoralta ei välttämättä ole suora (rata 4 puomille meno).

Mutta, mikä parasta, minulla oli koko ajan mukana innokas koira, ja vielä kotonakin Dedi jaksoi kuunnella vierelläni aksavideot. On se vaan paras kisakaveri!

Viikolla ollaan sitten treenattu tokoa ja rallya. Islantilaisten kanssa on kerrattu kaikkia rallyn liikkeitä. Hallilla Turre oli tokotreeneissä ja teki tosin hyvän ohjatun ja kaukot. Seuraavaksi on taas aika käydä vakavasti eteenlähetyksen ja hässäkän kimppuun. Dedin kanssa on tehty liikkuroituna koko VOI setti, ja kaukoja lukuunottamatta kaikki on mukavassa pientä säätöä vaativassa kunnossa. Kaukot vievät vielä aikaa. Roosan kanssa teen kaikkia rallyn tehtäviä samalla kun islistenkin kanssa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin, odotan koska pääsemme treenilistamme kimppuun!!