sunnuntai 4. marraskuuta 2018

OMD treenit, Rautaveden puolimaraton ja Dedin tokon koetreeni

Torstaina koitti taas kauan odotettu hetki, eli pääsin Dedin kanssa Kaarinaan Janitan silmien alle. Ensimmäisellä OMD-kerralla unohdin kameran kotiin ja kuvasin kännykällä, toisella kerralla kamera ei toiminut ja kuvasin kännykällä, joten nyt laitoin päälle sekä kännykän että kameran! Mietin jo kotona, että nyt on meille älyttömän vaikea rata. Ei pitäisi päästää ennustajaa valloilleen, mutta se oli tosiaan vaikea. Lähtösuora takaakiertoineen ja siitä kepeille... ei mennyt ihan ekalla. Mutta opin hienosti tekemään Dedin kanssa kakkosesteen tyrkkäyksen pakkovalssin sijaan, ja sitten myös keppien jälkeen sylkkärit tosi voimakkaalla vartalo-ohjauksella. Tuollainen ohjaustapa sopii minulle, ja Dedi vastaa siihen hyvin. Mutta oli kyllä treenin jälkeen ihan lääh olo, tuli niin paljon opeteltavaa.


Marraskuulle piti myös saada kalenteriin lappujuoksu, ja kun matkustamiseen ei juuri likviditeettiä tällä hetkellä ole ja vapaat viikonloput ovat kortilla, niin ilmoittauduin Sastamalaan. Täällä piti alun perin juosta maraton, mutta totesin jo aika kauan aikaa sitten, että en ehdi treenata tarpeeksi. Koirat on prio 1 ja juoksu tulee sen jälkeen hyvänä kakkosena harrastuslistalla. Koko matkan tuonne ajaessa satoi vettä, mutta sade loppui ennusteen mukaisesti klo 11, kun startti oli 11:30. Keli oli siis ihanteellinen: kostea ilma ja +8 astetta. Läksin matkaan luurit korvilla ajatuksena että juoksen viikon pitkän lenkin vailla mitään tavoitteita mistään. Ja se toteutui hyvin, juoksu kulki mukavasti ja oli itse asiassa todella helppo ja nautittava. Edellisen päivän tankkauskin onnistui hyvin, ja se vaikutti heti juoksuun. Söin kuin pieni possu eli nälkä ei todellakaan ollut missään vaiheessa: aamulla puuro ja jugurtti, 3 lämmintä ateriaa (2x kana, riisi ja kastike, 1x täytepasta juustokerroksen kera), pussillinen jugurttipähkinöitä, omar-munkki ja salaatti. Energiavaje ei yllättänyt myöskään juoksun jälkeen, eli tämä tankkaus toimi minulla. Koska lappujuoksuissa käyminen on niin kivaa ja se antaa minulle potkua treenaamiseen, löysin seuraavan puolikkaan joulukuullekin eli 27.12. Loimaalla.


TamSK järjesti tokon koetreenin sitten sunnuntaina. Ensin ilmoitin sinne Turren, mutta kun alkoi näyttää siltä en saa haukkua millään koevalmiiksi joulukuulle, niin vaihdoin treeniin Dedin. Myös Dedin tokokoe siirtyy ensi vuodelle, kaukot ovat niin kesken ja muutenkin tulee liian kiire. Teimme seuraavat liikkeet:

  • Paikkis. Teknisesti tosi hyvä, mtta en tykännyt kun ennen maahanmenokäskyä Dedi katsoi liikkuria eikä minua. Tätä pitää treenata. Muuten ei mitään huomauttamista.
  • Ohjattu. Alun seuraaminen oli kamalaa, neiti olisi halunnut mennä heti kapuloille. Seisomaan pysähtyminen laiska. Hyvä nouto. Palautuksessa olisi jäänyt vinoon, ohjasin korjaamaan kunnolla sivulle.
  • Ruutu. Tässä tapahtui joku ihme juttu, ja Dedi ei bongannut heti ruutua. Haahuili hetken, ja sitten huomasi että ai tuolla. Virittelyn tein ihan normaaliin tapaan ja minusta koiruus oli lähdössä ruutuun. Toista käskyä ei kuitenkaan tarvinnut. Pysähtyminen ja maahanmeno hienot. Dedi jäi ihan ruutunauhan reunaan makaamaan, taas huomasin miten pitkät jalat sillä on! Luoksetulo loistava.
  • Luoksarin stoppi. Tosi huono Dedin stopiksi, valui paljon. Ei kuitenkaan ennakoinut. Olen miettinyt, että vaihdan tähän vielä suullisen käskysanan, mutta katsotaan mitä teen.
  • Tunnari. Nuuskutteli useaan kertaan, palautti oikean, mutta luovutuksessa se putosi just mun näpeistä maahan. Vaatii vielä treeniä.
  • Metsku. Dedi on niin lähdössä noutamaan. Hieno nouto kuitenkin kaikenkaikkiaan.
Dedin asenne oli tosi hyvä, se ei odota palkkaa ja tykkää tehdä. Nyt vaan jatketaan treeniä, niin hyvä tulee.

Illalla olin vielä Turren kanssa tekemässä muutaman liikkeen. Ohjatussa ensin taas jämähti kapuloihin kiinni, ja sitten teki hienon ohjatun. Mikä hienoa, niin nyt on päästy eroon keskimmäisen kapulan noudosta. Siinä olikin hommaa, huh. L jumitti eli ei meinannut istua millään, mutta onnistuihan sekin. Tunnari tehtiin liikkuroituna. Ekalla kertaa haisteli tosi pitkään ja siirsi oman sivuun ja sitten haki sen, en palkannut. Tehtiin uudestaan, hyvä haistelu ja kiva palautus, jossa kumarruin koiran päälle ennen kuin annoin irti-käskyn. Turrella kun on ollut paha tapa pudottaa kapula varsinkin silloin kun tehdään hallilla kokeenomaisena. Loppuun tehtiin vielä hässäkän kiertoa. Turrella meinaa usko loppua täyspitkällä matkalla, ja herra vaatii siihen vähän hetsausta. Pari hienoa kiertoa pääsin palkkaamaan. Kyllä näissä tokojutuissa on työsarkaa, ja hitsit kun vaan ehtisi useammin hallille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti