tiistai 19. lokakuuta 2021

Rallyn SM-kisat ja Turren eläkepäivien aloitus

Rallyn SM-kisat pidettiin Hyvinkäällä oikein mukavissa olosuhteissa. Minulta oli mukana Turre, Dedi ja lainakoira Fox. Lauantai alkoi ilmoittautumisella ja EL-tarkastuksella. Tarkki oli lyhyin ja pintapuolisin mitä olen SM-kisoissa itse käynyt läpi. No, ei huomauttamista. Ilmoitin myös joukkueemme kisaan, Fox oli siis mukana TamSKin joukkueessa. Fox on kyllä helppo ja hieno koira, ja samaa pitää sanoa Turresta ja Dedistä. Ei ollut mitään ongelmaa sen asian kanssa, että meidän auton takaluukkuun tupsahti outo tyttökoira ja mentiin yhdessä lenkille ja kisaamaan.

Dedi ja Turre olivat ekana vuorossa MES-luokassa. Rata oli kiva, siinä ei ollut mitään ihmeellistä, ja tykkään kun tehtävissä on putki ja hyppyjä. Molemmat koirat olivat hyvässä moodissa, mutta ohjaaja ei. Sainkin kisan jälkeen pari ikävää kommenttia siitä että emme onnistuneet, mutta aina kannattaa muistaa, että kukaan ei tiedä mitä taisteluita kukin ohjaaja omassa päässään ja elämässään käy läpi, mutta nämä ovat asioita joista en kisapaikalla valita kenellekään enkä pidä niitä minään tekosyinä "epäonnistumisille". Koirat ovat pääasiassa, tärkeintä on niiden hyvä fiilis ja itse pitää muistaa, että koiraharrastukset eivät ole elämän ykkösasia vaan ne elämän tärkeimmät jutut ovat ihan jossakin muualla. Harrastan jotta pysyn terveenä ja skarppina samoin kuin koirat, vaikka onnistuminen ja voittaminen on aina tietysti mukavaa! 

Dedin kanssa oli ihan viime tippaan saakka epävarmaa uskallanko ottaa sen kisoihin, koska sillä oli viikolla vesiripuli. Jätin päätöksen asiasta lauantaiaamuun. Koira ei todellakaan ollut parhaimmillaan, ja ehkä tein väärän päätöksen, ehkä en. Noh, Dedin kanssa saatiin kasaan 74 p tyhmien virheiden kera, ja omat ajatukset olivat kyllä ihan siinä että me päästiin kisoihin. Eli väärät ajatukset, mutta tällainen tulos tuli tällä kertaa. Turren kanssa mietin taas koko ajan sitä, että tämä on meidän viimeinen kisarata. Ja pääasia on se, että koiranen on iloinen. Ja se oli, Turre teki töitä tosi hyvässä moodissa, en toivonut tältä radalta mitään muuta. Itse mokasin yhden puolenvaihdon ja siitä tuli kymppi, ilman tuota oltaisiin oltu finaalissa eli tulos 86 p ja Turre sai mahtavan loppupalkan ja loppuleikin. Olen kyllä niin tyytyväinen tuohon herraan ja siihen mitä olen saanut sen kanssa kokea. Kiitos tuhannesti ihana karvapalloni!

MES-ratojen jälkeen käytin koirat ulkona ja treenasin Foxin kanssa. AVO-rataan oli temponvaihtoa lukuunottamatta saatu mukaan oikeastaan kaikki mitä AVO-koiralta vaaditaan, ja se oli kiva rata. Ainut miinus oli todella pieni lämppäalue kentän laidalla, mutta me treenattiin paljon MES-luokan alueen puolella. Kokonaisuudessaan kerrattiin tehtäviä Foxin kanssa yli kaksi tuntia ennen meidän rataa ja neiti oli vielä päivän päätteeksi sitä mieltä, että missä lelu ja namit nyt treenataan! Huikea koira.


Meidän kisarata meni hienosti. Fox oli todella hyvin mukana koko ajan. Saimme hypystä -1 vino, mitä en itse allekirjoita, mutta ei haittaa. Sen sijaan jos jatkamme vielä VOIhin, niin takapään käyttöä pitää täpäköittää. Fox on siinä aivan inasen jäljessä. Mutta tältä radalta siis tulokseksi 99 p, sijoitus 2/45 ja RTK2 sekä luokan nopein aika. Hieno Fox! Minulla ei ole mitään kunnon kuvaa koirista tuolta kisoista, joten tässä linkki seuramme kisauutiseen ja ohessa Foxin video. Dedin ja Turren kisaratoja päätin että en katso, koska itsellä on niistä päässä hyvä mielikuva.


Sunnuntaina katsoin finaalin melkein kokonaan streamista. Arvostelu oli tosi tiukkaa, mutta niin pitää ollakin. Ja mitä mahtavuutta, seurakaveri Jenni ja Karma ylsivät pronssille! He tekivät kerrassaan upeata työtä molemmilla radoilla, ja sijoitus oli todellakin ansaittu. Mieleen jäi lisäksi hopeamitalisti Hurjan hurjat pyörähdykset; siinä oli energiaa vaikka muille jakaa. Csilla on myös melkoinen taituri kun pystyy uusimaan voittonsa, arvostan häntä ohjaajana ja ihmisenä. Joukkueemme päätyi lopulta joukkuekisassa sijalle 7.

Nyt kun Turre jäi eläkkeelle, minulla on vain yksi kisakoira ja Nasta kasvamassa. Surkea tilanne, täytyy sanoa. Dedin kanssa mennään eteenpäin kisa kerrallaan ja katsotaan pysyykö veteraanin vointi hyvänä. Kisaan ilman tavoitteita ja sillä periaatteella, että radan jälkeen korjataan virheet ja katsotaan mitä seuraavassa kisassa tulee eteen. Ja kuka tietää milloin se meidän viimeinen kisaratamme tulee eteen. Mutta summa summarum, SM-kisoista jäi hyvä mieli, olen tyytyväinen.

Turre pääsi kisojen jälkeen heti maanantaiaamuna hammashoitoon. Herralta poistettiin kaksi hammasta, jotka eivät onneksi ole vaivanneet mitenkään. Nyt vaikein rasti on se, että ei saa leikkiä repimisleikkejä kymmeneen päivään. Jauheliha ja veriletut maistuvat potilaalle oikein hyvin. Toivotaan Turbolle vielä pitkää ikää ja nyt se saa vähän lihoa, treenata vähän väljemmillä kriteereillä ja vieläpä suuremmilla herkkupaloilla!

tiistai 12. lokakuuta 2021

Agiepikset

Viime lauantaina kävin Nastan kanssa VAU:n agiepiksissä Lahdessa. Ilmoitin meidät sekä kisaavien hyppärille että agiradalle, vaikka kontaktit eivät olekaan kunnossa. Hyppärit meni hyvin, paitsi ne kepit, ne kepit... taaskaan neiti ei löytänyt keppejä ekalla kertaa. Huomenna on tulossa täsmätreeni keppien hakuun hallilla. Ja sitten ohjaaja voisi muistaa, että ei huido niillä käsillään, sen vuoksi putosi rima tuossa lopussa. Agiradalla saatiin aikaiseksi hyvä keinu ja muutenkin kivaa ohjausta. Lähdöt oli hyvät, samoin kuin Nastan työmoodi yleensäkin. Seuraava tähtäin on agiepikset 27.11. kaikilla kontakteilla, paitsi ehkä ei ehditä saada A:ta valmiiksi.

Seuraavaksi tosiaan tehotreenataan keppejä ja jatketaan puomin pysäriä. Ilmoittauduin seuran viiden kerran pysärikurssillekin, jotta tulee treenattua tätä säännöllisesti ja eri puomeilla. Samalla jatketaan ihan lapsenkengissä olevaa A:ta. Onneksi sentään puomia voin harjoitella aina kun haluan, muut kontaktit vaativat halliin menon ja sen vapaan slotin siellä. Eli pystymme treenaamaan varsin harvoin.

Maanantaina oli Mikan toko, ja Nasta oli taas pätevä. Tehtiin lyhyt liikkeiden ketjutus, jossa oli mukana seuruuta, luoksetuloa, kaukoja ja kapulan pitoa. Lisäksi kiertoa, noutoa ja liikkeestä istumista, joka on meillä vielä ihan alkutekijöissä. Mika sanoi taas niin järkevän totuuden että tämä pitää aina muistaa, ja näin olen yrittänyt tehdäkin: tokotreenauksen pitää olla sarja tehtäviä, joissa tempo vaihtelee. Mitään tehtävää ei saa ketjuttaa ja vakiinnuttaa niin, että koira tietää mitä odottaa. No fiksu koira sen ketjutuksen huomaa jossakin vaiheessa kummiskin, mutta pitäisi treenata rallytyyppisesti eri tehtäviä yhdistellen. Nastan kanssa jatkamme kaikkien perusjuttujen treenausta ja kaukojen päivittäistä treenausta.

Viime viikolla alkoi Niihamassa vetämäni tokon ALO-AVO ryhmä. Meillä on oikein mukava porukka hyvin erilaisia koiria, joilla on jokaisella omat haasteensa ja vahvuutensa. Yritän parhaani, että minulla olisi jokaiselle jotakin annettavaa.

Turre ja Dedi ovat lähinnä lepäilleet laakereillaan. No molemmat olivat viikonloppuna ison kentän ratatreenissä sentään Niihamassa. Dedi oli superhyvä, Turre tuumasi että sitä ei nyt oikeastaan sittenkään huvita tämä rally. Minä en ala sen kanssa tehdä sirkustemppuja, vaan koiranen saa nyt tosiaan olla tekemättä paljon mitään ja sitten menemme SM-kisoihin lauantaina. Kuten aina, tähtien asennosta sitten riippuu miten Turren viimeinen kisarata menee. Kunhan koiranen nyt olisi hyvällä mielellä niin se on pääasia. Foxin kanssa olen treenannut kaksi kertaa, ja se on ollut todella hyvä. Foxin kanssa on pakko hinkata tehtäviä ennen kehään menoa vähintään vartti, muuten se painaa seuruussa. Mutta tuo ei ole mikään ongelma, sitten treenataan. Ihanaa, kohta on SM-kisat jo ovella!

sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Möllitoko

Nasta-neiti pääsi lauantaina möllitokoon, ALO-luokkaan Koirakoutsille. Oli todella kiva treeni, sillä Nasta oli hyvin rento koko ajan, leikki hyvin, ei jännittänyt koiria eikä ihmisiä, niin parasta! Neiti tuli myös hienosti kehään sekä yksilöihin että paikkikseen. Koko setistä on video ohessa, ihan kaikki ei tosin mahtunut kännykän näytölle.

Treenattavaa:

  • Seuruussa istumaan meno hidastuu loppua kohden, luulen että johtuu Nastan epävarmuudesta tässä tilanteessa.
  • Liikkeestä maahanmenossa nuuski maata.
  • Luoksarissa autoin kädellä sivulletulossa, jotta perusasento ei jää vajaaksi.
  • Kaukoissa on vielä paljon treenattavaa.
  • Hypyssä autoin samoin sivulletulossa.
  • Paikkiksessa autoin maahanmenossa, jotta se olisi napakka.

Erikseen täytyy mainita, että pito oli aivan täydellinen! Jäi todella hyvä mieli tästä treenistä, olemme hyvin aikataulussa, kun ajatuksena on mennä tammikuussa kokeeseen. Siispä jatkamme harjoittelua.

perjantai 1. lokakuuta 2021

Mikan toko ja Janitan aksa

Tämä viikko käynnistyi taas normaaliin tapaan Mikan tokolla. Tehtiin taasen ruutua, jossa meillä oli nyt teemana sivulle tulo ja vinot lähetykset, eli olen itse kyljittäin ruutuun nähden. Sivulle tulossa tein aina aika jyrkän käännöksen oikeaan, koska Nasta ei osaa tulla vielä suoraan sivulle hyvään paikkaan. Kaarroksella oikeaan neiti osasi korjata paikan hyväksi. Sivusuunnassa ruutuun lähetys taas oli neidille aika hepreaa, ja siihen pitää saada paljon pidempi välimatka kuin mitä treeneissä oli mahdollista ottaa. Mutta saatiin hyviä onnistumisiakin. Seuraavaksi oli vuorossa törpön kierto ja siitä seuraamiseen tuleminen. Tässä oli parikin hyvää treeniaihetta: ensinnäkin se, että koira lähtee kiertämään tötsää vaikka ohjaaja lähtee liikkeelle, ja toiseksi se sivulle tulo oikeaan paikkaan. Tässä Nasta oli tosi hyvä, eikä edes kiehunut vaikka kiersi tötsää monta kertaa. Kerrattiin myös tötsän bongausta. Viimeiseksi tehtiin vielä hässäkän alkeita eli kapulan palautus hypyn takaa, mukana myös vinoja palautuksia eli muutin omaa sijaintia vinoon. Nasta nostaa kapulan tosi hyvin, ja hyppää helposti, mutta vinoja palautuksia pitää tietty vielä harjoitella.

Kaukoissa on edistytty kivasti. En tiedä teinkö oikean ratkaisun kun luovutin etujalkakaukojen suhteen, mutta takajalkojen kanssa on edistytty tosi hyvin. Me tehdäänkin niitä joka päivä. Tässä vaiheessa olen koiran edessä seisomassa ja teen välillä isoja käsimerkkejä, välillä pieniä. Jokaisesta hyvästä vaihdosta saa palkan ja tuntuu että Nasta tykkää kaukoista. Toisaalta, mikään ei estä tekemästä kaukoja myös etujaloilla, ja tähän liittyen olinkin seuran puolesta tosi hyvällä luennolla. Siinä kirkastui se, että kaukot vaan vievät aikaa ja muutokset liikkeen tekemisessä tulee olla tosi pieniä ilman että tekniikka kärsii yhtään. Nyt aion olla superhuolellinen Nastan kaukojen kanssa, ja teen niitä tässä vaiheessa ilman mitään apuvälineitä.

Tiistaina oli vuorossa Janitan yksäri Kaarinassa. Rata oli vaikea, tiedän sen, mutta silti harmitti treenin jälkeen että emme olleet parempia; minun olisi pitänyt osata ajatella radan vaikeita kohtia jo kotona ja suunnitella paremmat ohjaukset. Oli kuitenkin kokonaisuudessaan ihan huippu treeni ja taas opittiin niin paljon siitä koiran ajattelumaailmasta ja liikkeestä. Mutta mietin pitkään laitanko tänne videota koska Roosa oli mukana tuuraamassa ja se haukkui ihan hirveästi... mielenkiintoista että en huomannut sitä yhtään kun olin radalla! Ensi kerralla Roosa saa odottaa autossa.

Janitan kanssa juteltuani tein treenien jälkeen päätöksen, että me otetaan puomille pysäri. Neljä syytä: en tavoittele mainetta ja kunniaa tai edustuspaikkoja aksassa, en ole mikään nollakone, en osaa opettaa juoksaria oikein ja vielä: haluan kisaamaan. Joten aloitettiin heti pysärin treenaus kotona vuokralla olevalla puomilla. Nasta tajuaa keinun pohjalta hirveän hyvin sen, että se ei saa lähteä puomin päästä liikkeelle ennen kuin annetaan lupa, mutta 2o2o asennon ottaminen on vielä vähän hakusessa. Mutta ihanaa, nyt mennään tällä! Samalla aloitetaan A:n opettelu ja jatkan verkkokurssilla tämän parissa.

Viikonlopuksi on luvassa paljon ohjelmaa: Nastan kisamainen toko ALO Koirakoutsilla (tosin palkkaan neitiä kyllä ja rikon kaavaa jossakin välissä), ison kentän aksaa Niihamassa sekä Dedin, Turren ja Foxin rallyn ratatreenit samoin Niihamassa. Ei tule aika pitkäksi!

maanantai 27. syyskuuta 2021

Aksavalkku ja lomailua

Maanantaina en ehtinyt Mikan tokoon; on treenattu kotona sen sijaan ahkerasti kaukoja. Vaihdot ovat jo tosi hyvät, ja päädyin siis ahdistukseltani takajalkakaukoihin. Etäisyyttä ei ole vielä yhtään, mutta ehtiihän sitä, pääasia että tekniikka on nyt hyvällä mallilla. Kerran tehtiin rallyradanpätkä kun muutkin treenasivat. Muuten aika on mennyt aksaan.

Tiistaina oli Nastan agivalkku. Rata oli aika haastava, tehtiin siis pätkiä kun ei kokonaisuus oikein onnistunut... kepeillä en vieläkään pysty tekemään sivuirrotusta, tähän pitää panostaa seuraavaksi. Kotona on tehty puomin loppua ja mattoa, mutta kyllä RC heaven on vielä kaukana. Huoh. Torstaina Nastasella oli viimeiset agitehojen treenit ja neiti oli siellä tosi pätevä. Tästä eteenpäin loppuvuoden minulla on vain muutama yksäri varattuna ja sitten joka toinen viikko Juulian valkku. Muuten aion treenata itsekseni ja yritän päästä seuran järjestämiin koulutuksiin, vaikka luulen että tunkua tulee olemaan. Rallykaverini ovat lähinnä lomailleet, vähän on treenattu peruutuksia, mutta jatketaan varsinaisesti treenejä vasta loppuviikosta.

Loppuviikko menikin pihahommissa ja kyläillessä telttaretkellä Turren, Mustin ja Dedin kanssa. On ollut mahtavia syyssäitä!






Nastakin pääsi harjoittelemaan edessä peruutusta ohjureiden avulla.

lauantai 18. syyskuuta 2021

Rallyn iltakisat - Turren viimeinen rata Niihamassa

Torstaina oli agendallamme rallyn iltakisat Niihamassa, MES-luokka. Olin ilmoittanut sinne Turren ja Dedin. Ei ollut muuta mielessä kuin olla iloinen siitä, että kisaan vielä Turbon kanssa, nämä olivat nimittäin herran viimeiset kisat Niihamassa.

Tuomarina oli Päivi Nummi, ja rata oli mukavan haastava. Mietin etukäteen vain edessä peruutusta, koska se oli hankalassa paikassa heti houkutuksen jälkeen ja kehänauhan vieressä.


Dedi meni ensin ja hienosti menikin, tulos 99 p ja sijoitus 3/30. Tosin edessä peruutuksesta olisi helposti voinut ottaa kympin, sillä neiti tassutteli ennen kuin jatkoi matkaa peruutuksessa. Muuten rata oli todella hieno. Täytyy sanoa että harvoin tuomarin kommenteilla on minulle mitään merkitystä, mutta Päivin vielä palkintojenjaossakin mainitsema meidän äärimmäisen hieno yhteistyö oli kyllä ihana kuulla. Ja sitä se olikin. Turre ihanuus teki myös hienoa työtä ja sai 98 p. Pääasia on, että koira oli iloinen ja leikki ja nautti olostaan. Mukana oli myös kisamaskotti Nasta, joka pääsi treenaamaan palkintopallilla oloa ja vähän tokoilemaan.




Nyt on Turrella enää yhdet kisat edessä, eli SMit Hyvinkäällä kuukauden päästä. Dedi on seuran joukkueessa varalla, ja Fox pääsi joukkueeseen. Aivan huippua päästä kisoihin kolmella koiralla! Nyt keskitytään ihan perusasioihin eli tehtävien tekniseen suorittamiseen ja kuunteluun. Mutta ensin levätään tovi, jotta veteraaniosasto on taas täynnä energiaa.

maanantai 13. syyskuuta 2021

Pentuetreffit ja maanantain toko

Lauantaina oli mukava päivä, sillä Nastan pentueella oli tapaaminen Eurajoella Reetta Pirttikosken agitreenien merkeissä. Harmillisesti yksi pentueen koirista loukkasi tassunsa, joten paikalla oli Nasta (kuvassa oikealla), veli Reed (seuraava) ja toinen veli Ensio (vasemmalla).

Rata ei ollut ihan ykköstasoa ja siinä oli mukavia ansoja. Ratakuvaa ei ole sallittua jakaa, joten ohessa lyhyt videonpätkä ja omia ajatuksia. Treenattavat kohdat: putki-hyppy erottelu, joka näkyy heti alussa kun Reetta menee putken eteen. Olipahan vaikea pätkä, ja oman liikesuunnan kanssa sai olla tosi tarkka. Takaakierto-persjättö putkesta tullessa oli Nastalle tosi vaikea, en tiedä miksi, oliko kulma sitten niin hankala kun tuli putkesta lavean kaarroksen. Peruskiertoonkin pitää saada vielä lisää etäisyyttä ja itsenäisyyttä. Miinuskulmassa esteen suoritus takaa. Miinuskulmat on neidille haastavia. Tosi hyvä treeni oli ja neidin kepit erinomaisen hienot! Vähän jäi harmittamaan että en muistanut tehdä keinua kertaakaan, se olisi hyvä tehdä eri halleissa nyt kun neiti ei enää jännitä sitä. Kisaamisen osalta tämä syyskuu jää välistä, mutta ei haittaa yhtään. 


Sunnuntaina olin liikkuroimassa tokokoetta SPL Tampereen kentällä. Siinähän se meni, kuusi tuntia sateessa... onneksi oli lämmin ja kivoja koiria kehässä. Seuraava liikkurointi onkin vasta reilun kuukauden päästä, ja toivottavasti liikkureiden suunniteltu koulutuspäivä toteutuu lokakuun lopussa. Sunnuntaina oli illallakin vielä tosi sateista, joten tein koirien kanssa lyhyen sisätreenin. Nastan kanssa testasin takajalkakaukoja, koska olen täysin kyllästynyt meidän etujalkaversioon, toisin sanoen siihen että ne eivät etene minnekään. Toisaalta eipä siitä haittaa ole että opettelee molempia, päätöksen voi tehdä sitten myöhemmin että mitä tekniikkaa käyttää.

Maanantaina oli Mikan tokon vuoro, tehtiin taas kerran ruutua, sitten tunnaria ja siinä oman hakua sekä rivistä että sekalaisesta joukosta kapuloita. Kapulat olivat lähellä toisiaan, ja silloin Nasta merkkasi herkästi että tässä päin se kapula on, eikä heti täsmälleen omaa. Sitten tein ekan kerran tunnarikapulalla pitoa, se meni hyvin, mutta en saanut haluamaani etuhammasotetta neidille millään. Pitää yrittää asettaa kapula tarjolle siten, että neiti ottaisi sen etuhampailla. Loppuun tehtiin kaukoja, ja tunnista jäi päälle ahdistus. Alkaa tuntua siltä, että vaihdan todellakin takajalkoihin. I-M vaihto on niin hankala neidille etujalkaversiossa, että en näe valoa tunnelin päässä. No mietin tätä vielä. Treenattavaa siis riittää.